Olen tehnyt tämän runon/muistelman vuosi sitten, kun jouduin miettimään minkä ratkaisun joudun lopulta tekemään, ja milloin. Raskasta se oli ja on vieläkin, vaikka olo onkin jo helpottanut siitä mitä se silloin oli...
Vain 5:ttä päivää aikaisemmin jouduin viemään rakkaan koirani piikille 20.6.2009 sunnuntaina, kuin mitä MJ sitten kuoli :(
Tuntui, kuin koko maailma olisi kaatunnut päälle, kun lähtö läheni...
Mutta lupaus on lupaus; kun viimeinen matka koittaa se olen minä, joka sen viimeisen matkan tekee koirieni kanssa, ja niin tein! Kannoin koiran sylissäni viimeiselle paikalle asti!
Tämä viikko vuosi sitten, eli 20-25.6.2009 oli raskain viikko ikinä minun elämässäni, kun samalla meni rakas koira ja suurin unelmani! Sydän huusi täyttä tuskaa ja pää meinasi räjähtää kivusta!
Mutta selvitty ollaan nytten ja tässä sitä taas ollaan...
Tämä on Emmille!<3 ja kaikille niille jotka ovat joskus joutuneet luopumaan lemmikistään ja tekemään sen kaikken raskaimman päätöksen...
Olen heikko, enkä jaksa enää.
Äiti...
Onko aika jo hyvästien?
Olet niin rakas, ainut tyttöni koko maan päällä.
En tahtoisi sinusta luopuakkaan, mutten tahtoisi nähdä sinun kärsivänkään!
Äiti...
Onko aika jo mennä,johonkin parempaan paikkaan?
Onko elämäni polku jo lopussa?
Olen yksin täällä...
Äiti minulla on kipuja...
Päästäisitkö minut jo menemään?
Tiedän tuska...
Se tulee olemaan kova, mutta onko parempi jo mennä?
Tulen kaipaamaan sinua, joka ainut sekuntti, minkä maa päällään kantaa!
Ethän jättäisi minua siltikkään, vaikka päästäisin sinut menemään?
Tiedän, ehkä yhteinen polku tämän maan päällä on kohta jo käyty,
mutta kaikki ne hetket säilyy sydämmissämme,
ne ei häviä koskaan minnekkään!<3
Pentuna nukuit sylissäni, nukkuisitko uudestaan?
Tiedän, olen nähnyt sinun kärsivän.
Ehkä olen vain liian heikko itse,
sanoakseni viimeiset hyvästini, sinulle tyttöseni...
Tiedän,tuolla jossain on parempi paikka sinulle, ilman kärsimyksiä...
Ihan varmasti on, tiedän sen!
Ehkä haluaisit lähteä jo tästä kylmyydestä pois?
Vehreimmille laitumille, missä saisit juossa kuin tuuli,
niin vapaana, pienenä lämpönä käyden...
Joskus...poskellani niin,
että tiedän sinun olevan vielä jossain sielä odottamassa minua...
Antaisitko anteeksi jos lähtisin?
Antaisitko anteeksi jos päästäisin sinusta jo irti?
Onko tämä käyty jo?
En jaksaisi enää äiti...
Anna minun mennä tiedän, että tulet kaipaamaan minua.
Mutta tiedän myös sen, että minä olen jättännyt sinuun jo jälkeni,
sen pienen tassun jälkeni, joka kantoi minut läpi elämäni!
Jättää se myös arven, sen niin parantumattoman, joka ei sulkeudu koskaan.
Sillä ikävä tulee olemaan se ei lähde koskaan pois!
Antaisitko minun jo mennä...?
Olen kantanut siipeni valmiiksi tänne jo, jos vain saisin luvan niin lähtisin.
Tiedän olin pieni enkeli elämässäsi,
kuunnellen kaikki murheesi,
ilosi ja pölpötyksesi...
Enhän minä sillon pentuna vielä mitään paljon älynnyt,
mutta tiedän sen kuitenkin,että kun otit minut syliisi,
olin onnellinen, olin löytänyt äitini,
joka tulisi rakastamaan minua koko elämäni,
mutta äiti, en jaksaisi enää kulkea tätä polkua olen liian väsynyt ja heikko!
Tiedätkös joskus äitien pitää vain tehdä ne vaikiatkin ratkaisut...
Jäisin silti koko sinun loppu elämäksesi pieneksi suojeluenkeliksesi,
ja kun sinunkin aikasi koittaa olen sinua vastassa tuolla jossain...
Mutta nyt,onko aika jo hyvästien?
Päästäisitkö minut jo menemään?
En tule unohtamaan sinua koskaan,sillä tiedän,
ettet sinäkään minua,
pyydän vain pienen toiveen vaikkakin raskaan antaisit minun jo vaipua ikiuneen.....
Nukuit sillon kerran sylissäni,nukahtaisitko vielä viimeisen kerran?
Ehkä olisin silloin jo sitten tarpeeksi vahva päästämään sinusta irti,
niin ettet enää kärsisi...
Kärsimyksesi olisivat poissa ikuisesti!
Kuivasit kyyneleeni pois aina, kun itkin...
Nytten et enää jaksannut, vaan painoit vain pääsi rinnalleni ja vaivuit ikiuneen, sylissäni...
Kiitit näin vielä viimeisen kerran...
R.I.P 20.6.2009
Anna Anteeksi.
Wish you could be here still...
~MJackson
Kaunis koira. Ihana väri, siro rakenne ja älykäs katse. Oliko Emmi mahdollisesti rodultaan shiba inu?
VastaaPoistaitsekin menetin molemmat koirani. toisen vuonna 2008 (kuoli leikkauksen jälkeen) ja toinen koira täytyi nukuttaa ikiuneen 2009, koska sillä oli hengitysvaikeuksia vanhuudesta johtuen.
aika helpottaa ikävään, mutta ei poista sitä koskaan kokonaan. onneksi mj:n musiikki auttaa. voimia!
Kiitos. :)
VastaaPoistaEmmi oli kyllä tosi kaunis:)<3
Rodultaan Emmi ei ollut mikään puhdasrotuinen, vain pieni koira jossa oli rotuja suomenpystykorvaa ja soklinpystykorvaa, eli pohjanpystykorvaa.
Ja MJ:n musiikki tosiaanki on auttannut vaikeuksien yli.
Ikävä ei koskaan tosiaankaan katoa kokonaan, sillä olenkin sanonnut itsestäni, että kannan ikuista ikävää...